Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen Rakkautesi jäljet vihloo rintaa Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
(kerto) Sun kanssas katson maailmaa Ja samaa unta nään Kuin hullu huudan rakkauteni perään! Sun kainaloosi käperryn Ja jos sallit yöksi jään Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen Oon yksin ajatusten raunioilla Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen On jälleen tuskan viitta hartioilla.
kerto
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen Taas huomaan kahden viikon unohtuneen Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
