Se oli maaliskuun ilta Sä veit Roosan elokuviin Välillenne rakentui silta Sä yli marssit komeasti niin
Hän alussa sai kaiken Kohtelun kuninkaallisen Roosa antoi sulle avaimen Rikkomattoman sydämen
Ei silloin voinut hän nähdä Musta valkoinen lohduton On sädekehä sun ympärillä Sun aurasi rikki on
Hän on liian monta Tarpeetonta Kolhua joutunut sietämään Aivan liian monta Yötä unetonta Joutunut vuoksesi viettämään Roosa poistuu hiljaa Ei enää pelkää Siihen hän on nähnyt liikaa Vihdoinkin hän on vapaa Pois hän lentää Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää
Meni juhannusilta Katselitte kun sorsat ui Käsi kädessä juhlatulilta Tulitte, hän nauruusi humaltui
Alkoi pidetä illat Roosa mietti kuka sä oot Ja alkoi palaa sillat Kellä onni on sen polttakoo
Ja talvi pommitti hajalle Rikkomattoman sydämen Se lensi pilvien alle Lailla hävittäjä saattueen
Hän on liian monta…
Roosa kulkee jo tietään Mihin se viekään Sä pelkäät Niin paljon hyvää meni yön selkään
Sä Roosaa koskaan et voi satuttaa enää Hän ei pelkää, pelkäämään on nähnyt liikaa Vihdoinkin hän on vapaa, pois hän lentää Sä suret sun kunniaa kun et voi Häntä satuttaa enää, et voi häntä satuttaa enää Häntä satuttaa enää
