Steissin kellot kuusi lyö on edessä taas pimee yö ja tää syksyltä jo näyttää. Kun taustalle nousee kuu, ja levottomuus voimistuu, niin vaa murheet mielen täyttää
Yön valot vilkuttaa, kun kiiret kuljettaa, ei kukaan huomaa teiniprinsessaa. hän asemalle jää, kun ilta ennättää, ei kotona oo tilaa hengittää.
Hän aina yksin sivuun jää, vanhemmat ei mitään nää ne rahaa huomion sijaan antaa. Kukaan muu ei ymmärrä vain veljen tyttö ystävä on okei, tunnettaa tää taas kantaa.
Yön valot vilkuttaa, kun kiiret kuljettaa, ei kukaan huomaa teiniprinsessaa. hän asemalle jää, kun ilta ennättää, ei kotona oo tilaa hengittää.
Ilma on sumuinen voit tuntea vapauden
Yön valot vilkuttaa, kun kiiret kuljettaa, ei kukaan huomaa teiniprinsessaa. hän asemalle jää, kun ilta ennättää, ei kotona oo tilaa hengittää.
