Kulkee joki yli nukahtaneen maan virtaa laulaa jäätynyttä lauluaan ja kaislat huojuu talven aurinkoon sielut täällä eläneitten huokaa kuutamoon
Tunnen tien se on kuin tuttu unista jota kulkee eikä sitä tietä kukaan tunnista raivo ääneen kahlittuna tilaisuutta odottaa pakahtunut kello muinoin murtunut
CHORUS: Silmien takana oon kaukana kuin kaukaisin satama silmien takana oon kaukana kuin pilvien takana silmien takana oon kaukana kuin kaukaisin satama silmien takana oon kaukana kuin kuu
Ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden ja vuodet melun kiihkon, kurjuuden ihmisten hahmot puusta leikatut
Mistä kaikki sanat tulevat? hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä
CHORUS
Katkeaa minuus kuiva oksa lehdetön näkee unta elämästään kävelee ja kävelee kellot uinuu iltaan ranta haipuu puusta pakenee vapauden lintu tunteeton
